Strategiaguru Gary Hamel puhuu asiaa Talouselämän haastattelussa (Johtaminen on keksittävä uudelleen, 28.3.2008).

Hamel korostaa ihmisten sisäisen motivaation arvoa ja tärkeyttä. Hänen mielestään vanhat johtamisopit eivät sovellu nykypäivän haasteisiin.

“Maailma on aivan toinen kuin vuosikymmeniä sitten, mutta johtamista ohjaavat sata vuotta sitten syntyneet perusajatukset. Ei ihme, että johtamisessa on ongelmia”, Hamel toteaa.

Hän sanoo, että vapaus on tärkein keino saada työhön myös ihmisen mielikuvitus ja intohimo. Työssä vapaus tarkoittaa turhien hierarkioiden purkamista ja sitä, että ihmiset saavat mahdollisimman paljon itse päättää omasta työstään. “Ihminen innostuu siitä, minkä on itse saanut valita”, Hamel sanoo.

Tärkeää on myös, etteivät ihminen ja hänen työnsä tulokset häviä suuren koneiston rattaisiin. Tiimien on oltava tarpeeksi pieniä, jotta jokainen näkee työnsä vaikutuksen johonkin mielekkääseen kokonaisuuteen.

“Työkokonaisuudet pitää rakentaa niin, että myös kunnia hyvästä työstä tulee sille, jolle se kuuluu. Kiitos ei saa kertyä vain esimiehille.”

Ja lista jatkuu: “Työpaikalla pitää olla ihmisiä, jotka aidosti välittävät muista ihmisistä.”

Ainakin perisuomalainen armeijajohtajuus eli “management by perkele” saisi Hamelilta satikutia. Mutta ihan yhtä lailla sitä ansaitsee jenkkityylinen materialismi, joka ulkoisten kannustimien voimalla houkuttelee ihmisiä isojen korporaatioiden orjiksi.

On myös mukava lukea, miten kovakätisesti Hamel arvostelee yleisiksi tulleita johdon optiojärjestelyjä. Hänen mielestään ne vievät huomion yhä pahemmin omistajiin ja osakekurssin kohottamiseen. Samalla tavallisen rivityöntekijän arvo ihmisenä jää yhä pienemmäksi sivuseikaksi.

Täytyy ottaa kirjat lukulistalle.

Konfliktit ovat osa elämää. Kuka olisikaan unohtanut lapsuutensa iloin (ja itkun) täyteisiä hetkiä sisarusten ja naapureiden kanssa.

Tärkeintä on miten niiden kanssa eletään. Luin juuri mielenkiintoisen artikkelin “Conflict Management: Conflict as a Part of Life“, jonka on kirjoittanut Helen Wilkinson. Kirjoittaja pohtii ristiriitojen syitä, seurauksia ja hoitamista.

Artikkeli toteaa viisaasti, että konfliktit eivät aina ole haitallisia. Jos ne ovat rationaalisia, ne kantavat tarpeellisen muutoksen hedelmää. Niistä tulee tuhoisia, kun tunteet saavat yliotteet käytöksestä, ja ristiriidoista tulee henkilökohtaisia.

Wilkison käy läpi tapoja, joilla erilaisia konflikteja voidaan käsitellä. Henkilökohtaiset hyveet osoittautuvat välttämättömiksi. Konfliktien taustalla on usein persoonallisuuden heikkouksia, erityisesti:
- ylpeyttä
- kateutta
- laiskuutta
- välinpitämättömyyttä
- muiden arvostelemista sekä
- vastakkainasettelun pelkäämistä.

Toisaalta kirjoittaja toteaa, että konfliktit voidaan selvittää tuloksellisesti, jos osapuolten sisäinen asenne on oikea. Ennen kaikkea tarvitaan nöyryyttä, aitoa kiinnosta muita ihmisiä ja heidän tarpeitaan kohtaan, huolellisuutta, irtautumista nykyhetkestä ja halua tulla itse paremmaksi.

Tähän voisi joku kommentoida: kuulostaa hyvältä, mutta minkäs teet, kun olen tällainen (tai toinen osapuoli on tuollainen). Totta - ei ihminen yhdessä yössä muutu.

Toisaalta hyveitä voi oppia (aivan samoin kuin paheitakin voi omaksua). Se riippuu ennen kaikkea omista valinnoista.

Lapsena meillä oli tapana riidellä herkästi, koska meitä oli neljää poikaa, jotka olimme melkein saman ikäisiä. Kun vanhemmat tulivat väliin, usein tuli syytettyä toista: “Toi alotti!” Muistan elävästi, miten isäni aina sanoi: Eihän kukaan yksin riitele.

Luin Hesarista, että Suomessakin on tullut muoti-ilmiöksi ns. filosofin vastaanotto. Ihmiset hakevat filosofeilta apua erilaisiin elämän haasteisiin. Tavallaan sitä voinee verrata terapiaa, mutta lähestymistapa on älyllisempi.

Kiva ajatus. Sisäiselle opastukselle on kasvava kysyntä, kun ulkoisia asioita korostava nykykulttuuri jättää ihmisen jalkoihinsa.

Hakukoneella etsimällä paljastui, että tällaisia filosofien vastaanottoja on aika paljon tarjolla. Ei taida edes kauheasti maksaa. Vanhimpia lienee Antti Mattilan filosofinen praktiikka.

Itse olisin kyllä tarkkana siitä, kenen kanssa menee juttelemaan. Filosofin käsitys maailmasta ja ihmisestä on kaikki kaikessa.

Ystäväni ja kumppanini Alex Havard vieraili Suomessa. Juonittelimme miten jatkamme maailmanvalloitustamme.

Alex oli harmissaan siitä, että Helsingissä ei ollut lunta, sillä hän rakastaa hiihtämistä…